Syke eli pulssi kertoo, kuinka monta kertaa sydän lyö minuutissa. Hevosen syke lepotilassa on noin 25-35 krt/min ja maksimaalisessa rasituksessa jopa 250 krt/min (maksimisyke). Sydän siis pumppaa eri määrän verta hevosen elimistöön tilanteen tarpeen mukaan. Hevosen maksimisyke on yksilöllinen ominaisuus, eikä sitä voida harjoittelulla kohottaa. Harjoittelulla sitä vastoin voidaan vaikuttaa siihen, kuinka nopeasti hevosen maksimisyke, eli koko kapasiteetti, tulee vastaan. Kunnon kohotessa oikeanlaisella harjoittelulla, hevonen suoriutuu esimerkiksi jollakin tietyllä keskinopeudella juostusta lenkistä aikaisempaa alemmalla sykkeellä. Tällöin hevonen kestää kovaa vauhtia entistä pidempään, ennen kuin maitohappo alkaa kangistaa sen lihaksia.
Hevosten kapasiteetin tehokas hyödyntäminen vaatii oikeantyyppisiä harjoitteita sekä niiden määrän, tehon ja laadun oikeaa suhdetta. Liian raju valmennus voi aiheuttaa rasitusvammoja, mutta toisaalta liian kevyellä harjoittelulla kuntoa ei saada kohoamaan. HorseAnalyser yhdessä sykemittarin kanssa on se väline, jonka avulla hevosta voidaan valmentaa asetettujen tavoitteiden kannalta oikealla teholla. Kun ajetaan esimerkiksi vastuskärryillä, sykemittarin avulla voidaan säätää vastuksen antama ärsyke niin optimaaliseksi hevosen kunnon kehittymisen kannalta kuin mahdollista. Voimaharjoittelussa lihasvoiman kehittäminen tehokkaalla tavalla ei nimittäin onnistu, mikäli lihassolujen maitohappopitoisuus kohoaa solujen toimintaa haittaavalle tasolle, käytännössä tämä tarkoittaa siis hevosen ajamista liian korkealla sykealueella.
Valmennus tulee suunnitella nousujohteiseksi. Askel askeleelta voidaan harjoitusmääriä sekä niiden tehoa ja kestoa lisätä. Peruskestävyyden kehittäminen muodostaa pohjan kaikelle myöhemmälle valmennukselle. Vasta sen ollessa kunnossa, kannattaa mukaan ottaa vauhti- ja nopeuskestävyysharjoitteita, sekä voimaa kehittäviä harjoituksia.
Käsitteitä
Aerobinen kestävyys:
Lihastyöskentely happea hyväksi käyttäen.
Anaerobinen kestävyys:
Lihassolujen kyky työskennellä happivelkaisessa tilassa ja oppia sietämään maitohappoa sekä muita solun aineenvaihduntatuotteita
Aerobinen kynnys (alakynnys):
Aineenvaihdunnan vaihe, jolloin maitohappoa alkaa muodostua elimistöön. Tällä vauhdilla se kuitenkin poistuu elimistöstä eli hevonen käyttää sen energiana. Aerobista vauhtia hevonen pystyy periaatteessa jatkamaan niin kauan kuin energiaa riittää. Hyväkuntoisen kilpahevosen aerobinen kynnys on usein tasolla 150-160, varsoilla ja nuorilla hevosilla kynnys saattaa olla vain n. 120-130.
Anaerobinen kynnys (yläkynnys):
Aineenvaihdunnan vaihe, jossa lihassoluissa alkaa muodostua maitohappoa, jolloin hevosen aineenvaihdunta vilkastuu ja elimistö alkaa vastustaa maitohapon tuottoa. Hapen saannin ja kulutuksen tasapaino säilyy tähän rajaan saakka (steady state –tila). Sykkeestä voidaan päätellä kynnyksen saavuttaminen. Hyväkuntoisen kilpahevosen anaerobinen kynnys on usein tasolla 185-200.
